Tasa-arvoa etsimässä

Maa ei voi olla täysin paha, jos sieltä löytyy Kallen Kaviaari -tuubista tehty liukumäki. Pohjanmaan meritiimin vakijäsenet Ruotsissa oppimassa viistokaiutuksesta, sukelluksesta ja itsestään.

Pohjanmaan koko meritiimi, Oulu ja Vaasa, vietti koko viime viikon Ruotsissa. Ensin opeteltiin käyttämään viistokaikuluotainta ja sen ohjelmaa, sen jälkeen haettiin tiimin uusimmille sukeltajille rutiineja, tasapainotusta, kamerankäyttöä ja kasvilinjantekoa sukeltamalla ahkerasti. Kokeiltiin vedenalaista tablettitietokonetta ja kalibroitiin Pohjanmaan meritiimin peittävyysarviointia.

Viistokaikuluotain taipuu vaikka singoksi.

Viikon mielenkiintoisin anti oli kuitenkin toisena iltana ruotsalaisen isännän grillipäivällisellä herännyt varsin vireä keskustelu sukupuolten tasa-arvosta. Mikäs olisikaan parempi paikka keskustella tasa-arvosta kuin yksi maailman tasa-arvoisimpia maita, Ruotsi?

Periaatteessa kaikki olivat samaa mieltä – miesten ja naisten pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia. Kaikki (eli biologian tai ympäristötieteiden maistereita ja tohtoreita sekä yksi strutsifarmari / sukelluspummi / insinööripuolen briliantti monialayrittäjä) olivat kuitenkin samaa mieltä myös siitä, että biologia on biologiaa ja sen mukaisesti miesten ja naisten aivot ja fysiologia ovat erilaisia, psykologiasta puhumattakaan. Perinteiset stereotypiat jylläävät yhä useimmissa meistä eikä niillä välttämättä tarkoiteta mitään pahaa. Yleensähän ihmisellä on joku ennakkokäsitys asioista ja vasta faktojen näkeminen korjaa käsityksen todenmukaiseksi.

Ulrika tarkastelee viistokaikuluotaimen piirtämää kuvaa.

Oli ensinnäkin keskustelua siitä, että joitakin naispuolisia kollegoitani häiritsee syvästi se, että miehet yleisesti pitävät naisia teknisissä suorituksissa ja esimerkiksi veneen ajossa huonompina. Näinhän ei välttämättä ole, eikä miesten joka kerta tarvitse rynnätä auttamaan naisia hädässä (esimerkiksi autonrenkaan vaihdossa) kuin ritari valkealla ratsulla, koska nainen saattaa osata vaihtaa renkaan itsekin. Minua ei uljaan ritarin paikalle saapuminen haittaa tippaakaan, koska en pidä monistakaan teknisistä tai voimaa vaativista töistä (kuten renkaanvaihdosta), vaikka osaisinkin tehdä sen itse. Jos mies tuntee olonsa miehekkääksi kun saa auttaa avutonta naisparkaa, katselen mielelläni sivusta kun rengas vaihtuu. Toiset naiset haluavat kiusallaankin vaihtaa renkaan itse vain todistaakseen että pystyvät siihen. Ymmärrän kyllä tämänkin pointin. Minua ei haittaa jos miehet luulevat minua naisellisen avuttomaksi. Itsehän tiedän mitä osaan ja mitä en vain viitsi tehdä.

Keskustelu, johon emme edes ehtineet, oli tytöttely. Toisia naisia ei saa tytötellä lainkaan, minua taas kuuluu tytötellä, jos istutaan vanhempien kalastajasetien kanssa nuotiolla ja paistetaan ahvenia ja miehet ihmettelevät että ”tyttökin osaa sukeltaa”. Minähän olen silloin ylittänyt odotukset ja rikkonut jonkun luutuneen ennakkokäsityksen siitä mitä naiset – tai tytöt – osaavat tai eivät osaa tehdä. Toinen asia on tietysti se, jos tytötellään jossakin asiantuntijapanelissa tai konsultointitehtävissä. Silloin se on aina alentavaa.

Ruotsissa kokeiltiin kaikkia mahdollisia uusia ja vanhoja kameroita, koska kuvaamisen opetteleminen on kirkkaassa vedessä huomattavasti helpompaa kuin ruskeassa Perämeressä. Lisäksi Perämeri on yleensä vielä toukokuussa jäässä - tämä vuosi on poikkeus.

Annica pudottautuu sukellustukialuksesta Smögenissä.

Meillä meribiologipuolella tasa-arvo on varsin pitkällä – jopa niin pitkällä, että en välttämättä aina haluaisi sen olevan aivan siellä asti vielä. Me kaikki sukellamme, kannamme itse painavat sukelluslaitteemme, ajamme kaikkia veneitä, tunnistamme lajeja, peruutamme venetrailereita, nostamme veneitä ja käytämme kameraa. Meidän haluttaisiin tai oletetaan osaavan jonkin verran perämoottorinkorjaustaitoja, kaikenlaista teknistä nikkarointia ja esimerkiksi kolvausta tai sähkövetoja, jotka eivät kerta kaikkiaan kiinnosta minua tippaakaan. On se sitten sukupuolesta tai kiinnostuksen puutteesta kiinni, en osaa korjata perämoottoria. En kuitenkaan usko, että jokainen maapuolen kartoittajakaan osaa itse korjata autoaan, eli siinä olen tasoissa. Enhän voi osata kaikkea vaikka olenkin nainen. Tai pitäisi tietysti sanoa ”sukupuolesta riippumatta”... Välillä tulee riittämätön olo kun puhutaan moottorin tulpista tai öljynvaihdosta tai muusta minulle miehisestä alasta, jonka osa naiskollegoistani kuitenkin pystyy hanskaamaan aivan helposti. Sitten yritän vain ajatella, että jokainen ei voi osata kaikkea ja siksi meitä on toisiamme täydentävä tiimi.  Sukupuolesta riippumatta.

Pekka puhuu ruotsia sorsille.

Essin kuvaama putkisuukala, merihevosten ja särmäneulojen sukulainen. Kokoa vain oli reilu puoli metriä.

Johannan löytämä ja Essin kuvaama komea taskurapu.

Yöpyminen tässä kartanossa maksoi 25 € hengeltä. Ei paha.

39 vuoden elämänkokemuksella, biologian tohtorin koulutuksella ja kahden psykologin kasvattamana sukeltajanaisena yhteenvetoni on, että naisten kohdalla Freud oli varmaankin oikeassa – naisia on vaikea ymmärtää. Meillä kun tuntuu olevan yhtä monta käsitystä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta kuin naisia on maan päällä. Maastotöissä tasa-arvo on kuitenkin ehkä parhaimmillaan – kaikki tekevät aivan kaikkea mihin kykenevät, ja loput asiat tekevät ne, jotka sen osaavat, sukupuolesta riippumatta. Oulun tiimi muuttaa tänä kesänä 6 kertaa ja varoituksen sana siitä – naiset (tai tytöt, kuinka vaan) joutuvat kyllä kantamaan yhtä paljon kuin miehetkin (tai pojat, ehkä, koska ovat vasta reilun parikymppisiä?) ja jokainen kynnelle kykenevä saa ajaa veneellä. Riippumatta siitä, onko mies, nainen, vegaani, sivari, vihreän kemian opiskelija, ulkomaalainen tai Kuivaniemeltä.

Kalibroimme koko Pohjanmaan tiimin peittävyysarviointia kolmen värin paperisilpulla. Tulos oli järisyttävän hyvä - kaikkien arviot mahtuivat reilun viiden prosenttiyksikön virhemarginaaliin!!

Essi Keskinen